Moodi 2/2004  s.61

Kontrollien merkityksestä käytännön laboratoriotyössä

Solveig LINKO,FT,EurClinChem

Kontrollit voidaan jakaa neljään pääryhmään:

• kaupalliset kontrollit (esim. seerumi- ja vesipohjaiset, virtsa-, likvori- ja kokoverikontrollit)
• vertailuaineista itsevalmistetut kontrollit, esim. punnitsemalla seerumipohjaiset, joihin on lisätty tutkittavaa analyyttiä, "spiked")
• potilasnäytteistä valmistetut poolit
• potilasnäytekontrollit

Kaupalliset kontrollit ovat joko analyysijärjestelmästä riippumattomia tai järjestelmäkohtaisia, seerumi- tai vesipohjaisia. Molempia kontrollityyppejä ei aina ole saatavilla. Jos käytetään järjestelmäkohtaisia kontrolleja, on hyvä harkita rinnalle jotain sopivaa järjestelmästä riippumatonta kontrollia. Näin siitä syystä, että järjestelmäkontrolleilla saattaa tapauskohtaisesti olla taipumusta toimia poikkeuksellisen hyvin ja sellaisella tavalla, että kontrollipoikkeamia ei välttämättä havaita. Riippumattoman kontrollin puuttuminen sisäisestä laadunohjauksesta saattaa jossain tapauksessa olla myös menetelmän akkreditoinnin esteenä (SFS-EN ISO/IEC 17025). Toisaalta kontrollin väliaine eli matriisi voi poiketa potilasnäytteen matriisista ja tulostasoa ei saada varmistettua ilman potilasnäytteitä. Laatutavoitteet ja menettelyt on hyvä dokumentoida osana laadunvarmistuksen menettelytapoja.

Itsevalmistetut (vertailumateriaaleista ja esim. seerumi/plasmapkontrollit) ovat aina tarkoitettu laboratorion omaan käyttöön. Turvallisuussyistä poolinäytteiden tai potilasnäytteen käyttöä kontrollin muussa kontrollinvalmistuksessa kannattaa aina välttää mahdollisen tartuntavaaran minimoimiseksi, jos virusvasta-aine- ja -antigeenitutkimuspyyntöjä ei saada omasta laboratoriosta tai niiden saatavuus on muuten hankalaa. Pooleihin ei tietoisesti kerätä koskaan tartuntavaarallisia näytteitä ja niistä on ennen käyttöönottoa aina testattava S -HBsAg, S -HBcAb, S -HIVAb, S -HCVAb.